LASKUVARJOHYPPYKURSSI ULKOMAILLA –OPAS

25-vuotiaana päätin ottaa välivuoden opiskeluista ja lähteä Australiaan laskuvarjohyppykurssille. Sen jälkeen suuntasin Jenkkeihin keräämään lisää kokemusta, sillä Suomessa oli talvitauko meneillään. Reissua suunnitellessa en löytänyt suomalaisilta foorumeilta kokemuksia vastaavasta, joten kirjoitan nyt muutamia vinkkejä niille, jotka suunnittelevat samanlaista matkaa. Muista tätä lukiessasi, että maittain käytännöissä on jonkin verran eroja, ja mikään virallinen teksti tämä ei muutenkaan ole. Ota yhteyttä paikalliseen kerhoon ennen reissuunlähtöä.

Alla olevia kysymyksiä nousi itselleni mieleen matkan suunnitteluvaiheessa. Nyt osaan vastata niihin kokemusteni perusteella, mikä ehkä säästää sinulta useita tunteja netissä surffailua. Tätä lukiessasi saatat huomata joidenkin asioiden vaativan enemmän panostusta kuin mitä ehkä olit etukäteen suunnitellut, mutta älä anna sen viedä intoa pois! Palkinto ja kokemus ovat sen arvoisia.

Onko harrastus minua varten?

Sitähän ei voi varmaksi tietää ennen kuin koittaa! Hyviä arvauksia tosin voi esittää. Mikäli pidät rajojesi testaamisesta ja jännityksestä, omaat normaalin fyysisen kunnon, ja haluat kokea ainutlaatuisia elämyksiä, pidät melko varmasti myös laskuvarjolla hyppäämisestä. Täysi-ikäisyyttä (18v) yleensä vaaditaan, mutta alaikäiset (15-16v alkaen) saavat osallistua vanhempien suostumuksella. Painoraja hyppääjälle on usein 100kg. Mikäli ylität sen muutamalla kilolla, keskustele asiasta etukäteen paikallisen kouluttajan kanssa. Myös viime kuukausina sattuneet murtumat yms. voivat asettaa rajoituksia. Laseja voi käyttää sopivien gogglesien kanssa, mutta piilolinssit ovat kätevämmät.

Jos olet epävarma asiasta, käy hyppäämässä tandemhyppy testiksi Suomessa!

Pakkolaukaisu- vai AFF-kurssi?

Accelarated freefall (AFF) eli suomeksi nopeutettu vapaapudotus (NOVA) –kurssilla edetään nopeammin kuin pakkolaukaisukurssilla (Mikä se on? Katso viimeinen kappale ”Sanastoa”). Lisäksi pl-kurssilla ainakin ensimmäiset 5-6 hyppyä ovat ilman vapaapudotusta, kun taas AFF-kurssilla pääsee heti nauttimaan 40 sekunnin vapaasta. Valinta on siis mielestäni simppeli: AFF. Siksi kaikki seuraavat asiat ovat AFF-kurssin näkökulmasta. Kurssin suoritettuasi saat parin lisätehtävän ja –hypyn jälkeen A-lupakirjan, joka oikeuttaa itsenäiseen hyppäämiseen millä tahansa dropzonella ympäri maailmaa. Kerhosta riippuu, kumpi kurssimuoto on tarjolla.

Tiivistelmä AFF-kurssista (tässä maittain jonkin verran eroja)

Kurssin aluksi teoriaa on parina päivänä muutaman tunnin ajan. Sen jälkeen tehdään maasta riippuen 7-10 tasohyppyä. Jokaiseen näistä liittyy aina uusi tehtävä, joka pitää suorittaa hyväksytysti. Ensimmäisten (1-3) hyppyjen aikana oppilaalla on yleensä mukana kypäräradio, jonka avulla kouluttaja antaa ohjeita varjolla laskeutumisen aikana. Kaikkiin hyppyihin sisältyy stabiili exit koneesta, oikea asento vapaapudotuksen aikana, korkeusmittarin seuraaminen tasaisin väliajoin, varjon aukaisu ja turvallinen laskeutuminen. Ausseissa tasoilla 1-3 vapaapudotuksen aikana oppilaan haalarissa roikkuu 2 hyppymestaria tasapainottamassa asentoa, tasoilla 4 ja 5 yksi HM, ja tasosta 6 eteenpäin HM vain putoaa vierellä ja antaa käsimerkein ohjeita (vapaan aikanahan ei puhetta kuule). Hypyt tapahtuvat noin 3500 metristä eli 10k-12k jalasta (mm. USA:ssa ja Australiassa puhutaan jaloista) ja vapaapudotusta on 35-45 sekuntia. Kurssilla opitaan myös pakkaamaan varjo ja tehdään pieni kirjallinen koe.

A-lisenssiin tarvitaan lisäksi mm. tietty määrä laskeutumisia annetulle maalialueelle, sekä näyte siitä että osaa pakata varjon. Australiassa tarvitset minimissään 13 hyppyä saadaksesi A-lupakirjan, Suomessa ja USA:ssa minimi on 25. A-lupakirjan hankkimisen jälkeen voi hypätä itsenäisesti soolohyppyjä missäpäin maailmaa tahansa! Seuraava taso on B-taso, jonka suoritettua voi hypätä muiden kanssa samaan aikaan muodostelmahyppyjä, mutta siihen ei siis AFF-peruskurssi kuitenkaan vielä anna mahdollisuutta. A- ja B-tasoon vaadittavia suorituksia sinun ei tarvitse tehdä samassa paikassa/maassa, jossa teit AFF-kurssin tai sait A-lupakirjan. Jokaisella harrastajalla on lokikirja, joihin merkitään jokainen hyppy. Siten maassa X tehtyjä suorituksia ainakin pitäisi pystyä hyväksilukemaan myös muissa maissa. Kuitenkin lienee parasta, että nimenomaan lyhyt mutta tiivis peruskurssi pyritään käymään samassa paikassa kokonaisuudessaan. Jos mahdollista, koita hypätä heti aina A-lisenssiin asti (ei kuitenkaan pakollista).

Miksi käydä alkeiskurssi ulkomailla Suomen sijaan, ja mikä maa valita?

Kaksi suurta plussaa: erilainen kokemus ja parempi sää! Hyppäämään pääseminen kun on sitä enemmän sääriippuvainen mitä noviisimpi lajissa on. Valitse maa, jossa on harkitsemanasi ajankohtana loistavat kelit ja jonka kielen hallitset. Useimmille englanti on paras vieras kieli, joten esim. USA:n ja Australian tietyt alueet ovat hyviä kohdevaihtoehtoja. Mikä sinua siis muutenkin eniten kiinnostaisi? Tarkoituksena on päästä pois Suomen suven tapaisesta säästä, joka on parhaimmillaankin melko arvaamaton. Jätä siis heti esim. UK pois listalta, hah! Laskuvarjohyppykouluttajat eli hyppymestarit ovat yleensä rentoa mutta vastuuntuntoista jengiä, joten pienikin epäilys siitä, että oppilas ei kunnolla osaa paikallista kieltä, saattaa ymmärrettävästi estää kurssille pääsyn. Asiaa onkin syytä tiedustella etukäteen. Lisäksi et varmaan itsekään halua ottaa riskiä, että missaat oleellisia asioita?

Mitä panostuksia matka vaatii?

Riippuu tietysti paljon kohdemaasta, dropzonesta ja matkaajan mukavuudenhalusta. Totuus kuitenkin on, että ihan perinteinen opiskelijabudjettireissu se ei tule olemaan. Itse hyppäämiseen kannattaa varata noin 2500e, jolla kurssi pitäisi olla suoritettu muutamat kertaushypyt (kalliimpia kuin funjumpit) mukaanluettuna. Ylimääräinen 500e olisi hyvä olla varalla etenkin jos pelkäät joutuvasi uusimaan tasoja useaan kertaan, tai ihan vaan funjumpeihin eli kurssin suorittamisen jälkeen tehtyihin vapaamuotoisiin hyppyihin.

Sinulla on oikeastaan kaksi vihtoehtoa:

1. Helpoin ja tehokkain tapa on viettää aktiiviloma, jonka tavoitteena on A-lisenssin suoritus. Tällöin valintasi on iso dropzone, jolla on hyppytoimintaa viikon jokaisena päivänä. Hyvä esimerkki tällaisesta on Zephyrhillsseillä Floridassa sijaitseva maailman tunnetuin dropzone Skydive City. Se suosittaa AFF-oppilasta varaamaan 12-14 päivää ja 2500 dollaria A-lisenssin suoritukseen. Ota kuitenkin huomioon, että kyseessä lienee keskiarvo, ja voihan olla, että olet kipeänä tai tuuli on liian kova muutamana päivänä. Suomalaiset hyppääjät tekevät vuosittain Zetaan invaasion joulu-tammikuussa, jolloin mestoilta ei varmasti meininkiä puutu (tästä lisää alempana).

2. Jos olet lähdössä pidemmäksi aikaa jonnekin maahan esim. työn tai opiskelujen vuoksi, voit myös valita dropzonen, jossa hypätään lähinnä vain viikonloppuisin. Suurin osa maailman dropzoneista on tällaisia, sillä monilla kouluttajilla on myös normaali viikkoduuni. Tällaisessa tilanteessa sinun siis tulisi varata ainakin 2 kuukautta A-lisenssin suorittamiselle. Luonnollisesti se sitoo sinut viikonloppuisin aina samalle alueelle, joten reppureissailun lomaan tämä vaihtoehto ei ole kovin hyvä. Tosin, jos pysyt pitkään vain yhdessä paikassa, tutustut paikallisiin huomattavasti paremmin. 

Periaatteessa AFF-kurssin voi kelien salliessa kehonsa ja mielensä hallitseva kaveri suorittaa vaikka parissa päivässä. Tosin tämän mainitseminen lienee turhaa, sillä se harvoin vastaa todellisuutta. Laji on sääriippuvainen, parhaana sesonkiaikana on kentällä välillä ruuhkaa, jetlagista toipuminen voi viedä aikaa ja välttämättä kursseja ei järjestetä yhdelle henkilölle kerrallaan, joten muiden kiinnostuneiden puuttuessa kurssin alkua voi joutua odottamaan. Lisäksi keskimäärin oppilas saa hypättyä yhdessä päivässä 1-4 hyppyä. Ja entäpä jos joudut uusimaan tasoja? Mikäli päätät ottaa riskin ja koittaa suoriutua alle 14 päivässä (yhteenlaskettuna), varaudu asumaan kyseiset päivät lentokentällä aamusta iltaan. Varaa siis mieluiten tarpeeksi aikaa, sillä mikä olisikaan turhauttavampaa, kuin joutua lähtemään takaisin kotiin kesken kurssin?

Lisäksi tietysti tulee hankkia lentoliput, maksaa asuminen, vakuutus, safka, biletys, mahdollinen autovuokrat yms.

Joudunkohan uusimaan tasoja?

Oleellinen kysymys, koska kurssin suorittaminen loman aikana asettaa sille aikarajan. Vastaaminen tähän on vaikeaa, mutta koita saada seuraavasta pointti irti: Vapaapudotus on uniikki elämys, eikä mikään aiemmin kokemasi vastaa sitä. Jos eläydyt hetken ja yrität kuvitella millaista se voisi olla, ja sinulle tulee sellainen fiilis, että saattaisit pärjätä ihan hyvin, luultavasti se myös pitää paikkansa. Jos taas pyöräillessä vilkaiset sivulle ja ajat siksi vahingossa ojaan (kehonhallinta), tai jos jonkun heittäessä sinulle kännykän panikoit koska pelkäät pudottavasi sen ja siksi myös epäonnistut kopissa (mielenhallinta), tasojen uusiminen voi olla todennäköistä. Jos näin on, älä anna sen haitata! Harva helmi asia tässä maailmassa tulee ilman panostuksia ja itsensä haastamista. Mikäli sinulla on korkeanpaikankammo, sinun nimenomaan täytyy koittaa lajia!

Mikä kerho?

Googlettelulle kannattaa varata muutama tunti aikaa. Aloita kirjoittamalla haluamasi ”kohdekaupunki” ja ”skydiving”, niin löydät paikalliset kerhot. Dropzone.comista voit lukea mahdollisesti arvioita kerhoista, ja paljon muustakin alaan liittyvästä. Kaikista kerhoista on aina olemassa surkeitakin arvosteluja, mutta jos selvästi suurin osa on positiivisia niin keskity niihin. Hyppymestarien iso määrä ja kerhon pitkät perinteet ovat myös valintaa tukevia asioita. Ota kerhoon/kerhoihin yhteyttä maililla jo Suomessa ja kerro kuka olet ja millainen olet, milloin olisit tulossa, onko sinulla mahdollisesti joitakin rajoitteita (mm. kielitaito, murtumia viime kuukausina yms.), miten on vakuutusten laita ja olisiko kerholla mahdollisuus järjestää sinulle kurssi.

Vakuutus ja lajin vaarallisuus

Suomalaisten vakuutusyhtiöiden henkilökohtaiset vakuutukset tällaisia urheilulajeja varten ovat harmillisen kalliita, ja Jenkkilään mentäessä voi joutua maksamaan vieläkin enemmän (muista mainita kohdemaa). Mutta niin ovat sairaalamaksutkin, jos homma menee reisille. Tiesitkö muuten, että normaali matkavakuutus ei aina kata edes sellaisen moottoriveneen perässä vedettävän banaanin kanssa kruisaillessa sattuneita vahinkoja! Mikäli ikinä telot itseäsi ulkomailla, parasta vain sanoa sen tapahtuneen hotellihuoneessa sängystä noustessa... Laskuvarjokurssin järjestäjällä saattaa hyvinkin olla tarjota oppilaille edullinen vakuutus, joka tulee esim. paikalliseen lajiliittoon liittymisen kautta. Kuitenkin sen kattavuus lienee melko heikko.

Hyvä idea on myös ottaa Suomen ilmailuliiton jäsenyyden (2011: 65e/vuosi) kautta tuleva vakuutus (www.ilmailuliitto.fi), joka ei kuitenkaan todellakaan ole yhtä kattava kuin em. henkilökohtaiset urheiluvakuutukset, mutta se riittää korvaamaan yleisimpien vammojen, kuten nilkka- ja rannemurtumien, hoidon kustannukset (kulukatto 8500e). Huomioi, että kyseinen vakuutus toimii myös USA:ssa, mutta on voimassa vain 3kk Suomesta lähdön jälkeen.

Lajissa on toki riskinsä, mutta huomattavasti todennäköisemmin joudut onnettomuuteen ajaessasi autolla lentokentälle kuin hypätessäsi laskuvarjolla. Vaara on lähinnä laskeutumisessa, eli silloin kun viimeinkin saadaan kontakti maahan. Pienet ruhjeet ja naarmut, nilkan nyrjähdykset, ja polvi- ja rannevammat ovat todennäköisimpiä MIKÄLI jotain poikkeavaa tapahtuu. Hienoa kuitenkin on, että olet itse vastuussa hyppyjesi sujumisesta, ja kurssi antaa varmasti eväät turvallisen laskeutumisen suorittamiseen yllättävissäkin olosuhteissa. Itse varjon avautumista ei tarvitse stressata: jokaisella hyppääjällä on myös varavarjo sekä sen automaattinen laukaisin. Todennäköisesti siis pysyisit hengissä, vaikka sinut pudotettaisiin tajuttomana koneesta varjo selässä.

Omien kokemuksieni perusteella suosittelen ottamaan kalliin mutta kattavan vakuutuksen, sillä se on kuitenkin vain pieni osa matkasi kustannuksista. Jos vietät pari viikkoa Jenkeissä sairaalassa, päästään nopeasti kuusinumeroisiin lukuihin laskussa. Saat toki hyvää hoitoa vaikkei sinulla kunnon vakuutusta olisikaan, ja kotiintultuasi voit varmaankin heittää laskun menemään ilman isompia seuraamuksia (mutuilua), mutta maahan takasin palaaminen onkin sitten iso ongelma tulevaisuudessa. Jätä pari bileiltaa väliin, ota kunnon vakuutus, ja matkusta huojentuneemmin mielin.

Oma kokemukseni

Halusin suorittaa laskuvarjokurssin muun lomailun ohella. Vielä Suomessa ollessani otin yhteyttä Adelaidessa sijaitsevaan SA Skydiving Clubiin (SA on lyhenne South Australiasta), ja he olivat halukkaita järjestämään kurssin. Olin aiemmin ottanut yhteyttä Tokiossa sijaitsevaan kerhoon, josta muutamien englanniksi kirjoitettujen mailien jälkeen päädyttiin siihen, että vaikka heillä pari hyvin englantia osaavaa kouluttajaa onkin, he eivät ole valmiita tarjoamaan kurssia minulle koska en juurikaan osannut japania. Fair enough. Adelaideen päästyäni kävelin heti seuraavana päivänä SASC:n toimistolle, joka sijaitsee lähes kaupungin keskustassa. Muutama muukin oli ilmoittanut kiinnostuksestaan kurssiin, mutta lopulta viikon päästä alkaneella kurssilla oli minun lisäksi vain yksi paikallinen jäbä. Hinta oli 1750e ja se sisälsi opetuksen, opetusmateriaalin ja 10 hyppyä.

Kahtena iltana oli kolmen tunnin opetustilaisuudet, ja viikonloppuna suoritettiin ensimmäinen hyppy. Siitä sekä muista hypyistä  löytyy fiilistelyläppää elokuulta 2011. Korkeuksista puhuttiin metrien sijaan jalkoina, mutta se ei ole ongelma, koska korkeusmittarissakin lukemat ovat jalkoina. Minulla oli yhteensä 9 viikkoa aikaa, joten otin (melko) lungisti ja kävin yleensä hyppäämässä yhtenä päivänä viikossa, yhteensä muistaakseni noin 7 päivänä. Lopulta suoritin kurssin 15:llä hypyllä. Kaikki tasot menivät hyvän mielikuvaharjoittelun avulla kerrasta läpi, mutta laskeutumistarkkuus vaati hiomista parin ekstrahypyn verran. Mikä parasta, nautinto vaan parani kerta kerralta!

Tutustuin muutamaan muuhunkin oppilaaseen, joista osalla oli isoja vaikeuksia, osa taas läpäisi kaikki tasot ensiyrittämällä. Kesä ja kuumimmat kelit olivat vasta tulossa, joten välillä sää asetti rajoituksia ja en muutenkaan kovin hampaat irvessä vetänyt kurssia läpi, ja hyvä niin. Tein siis toki paljon kaikenlaista laskuvarjohyppyyn liittymätöntä noin viikkoina, mutta itse A-lisenssin suorittamiseen meni koko 9 viikkoa ilman kertailuja, joten suosittelen varaamaan matkallesi mielummin sopivasti aikaa kuin liian vähän (heh). Nyt siis oli kuitenkin kyse nimenomaan "tavallisesta" dropzonesta, jolla hypätään käytännössä vain viikonloppuisin.

Minulla on pelkästään positiivista sanottavaa SA Skydiving Clubista, joka on yksi maan vanhimmista kerhoista. Ammattitaitoiset hyppymestarit, ystävällinen ja rento ilmapiiri ja mukavat kerhotilat lentokentällä takasivat onnistuneen kokemuksen keväisessä Australiassa. Jos sinulle riittää 1,2 miljoonan asukkaan kaupunki satoine viinitiloineen matkakohteeksi, suosittelen lämpimästi kyseistä kerhoa, mikäli päätät suunnata Down Underiin toteuttamaan unelmaasi.

Skydive Cityn viikoista löytyy tekstiä vuoden 2012 alusta.

Mitä kurssin jälkeen?

Nautitaan vapaudesta! Parannetaan vapaapudotus- ja varjonkäsittelytaitoja. Reissataan uusille dropzoneille, osallistutaan hyppyboogieihin ja tavataan rutosti uusia tyyppejä eri puolilta maailmaa. Aletaan suorittaa B-lisenssiin vaadittavia harjoituksia. Omien kamojen osto tulee ajankohtaiseksi, jotta ei tarvitse kuluttaa rahaa vuokraukseen. Pienempi ja nopeampi varjo tuo enemmän haastetta mutta myös mahdollisuuksia. Monet ostavat käytettynä laskuvarjopakkauksen, jolle hintaa tulee noin 3000-5000e. Kokonaan uuden setin ml. kypärä, korkeusmittari, puku jne. saanee 7000+ eurolla, mutta eipä kaikkea tarvitse uutena ostaa tai kertaheitolla. Kertanousu lentokoneella maksaa hyppykorkeudesta riippuen 20-25e. Ei maailman halvin harrastus muttei nykypäivänä lähellekään kalleinta. Ja hei, it’s totally worth it!

Omien kamojen ostosta lyhyesti

Laskuvarjoliikkeistä löydät helposti itsellesi kypärän, korkeusmittarin ja lasit. Itse varjopakkaus onkin toinen juttu. Pakkaukseen kuuluu siis pää- ja varavarjo, reppu ja AAD. Kaikkia näitä myydään erillisinä, eikä laskuvarjoliikkeissä käytännössä ole uusia, suoraan hyllystä ostettavia koko paketteja saatavilla. Etenkin reput ovat usein tilauskamaa, jotka tehdään ostajalle sopivaksi koon ja värien suhteen. Tällaisen paketin rakentaminen vie aikaa, sillä valmistajien toimitusajat ovat useita viikkoja.

Aloittelijalle, jolla ei vielä omia varusteita ole, kätevin tapa on ostaa jonkun jo hieman edistyneemmän vanhat kamat, jotka ovat suurin piirtein samaa kokoluokkaa. Siispä jos jo alkuvaiheessa olet melko varma siitä, että viihdyt lajin parissa pidempäänkin ja haluat pian oppilasurasi jälkeen omat kamat, pidä silmät auki, kysele ja tartu kiinni tilaisuuteen, jos huomaat jonkun kaupittelevan aloittelijalle sopivia tarvikkeita. Hyppypukujen kanssa on aivan sama juttu, mutta alkuvaiheessa niiden hankkiminen ei ole vielä niin tärkeää. Toki jos saat hyvän tarjouksen sinulle sopivasta ja mieleisestä puvusta, tartu myös siihen.

Lopuksi: Päätös, lähteäkö vai ei?

Ainoa oikea vastaus on: Kyllä, lähde ihmeessä! Rahaa saa pankista, jos se siitä on kiinni. Tässä saattaa joillekin olla myös yksi tulevaisuuden uravaihtoehto, sillä etenkin ulkomailla monet kerhot etsivät uusia kameramiehiä, kouluttajia ja tandemhyppymestareita. Lajin harrastajat ovat harvoin mitään päristin ahterissa suhaavia tiukkapipoja, joten minne tahansa menetkin, olet osa yhtä suurta perhettä. Mieleesi varmaan nousi jo jokin kiinnostava maa tai kaupunki, joten miksi et nyt saman tien kirjoittaisi Googleen ”kohde” ja ”skydiving”, jotta saisit homman alulle!

Blue skies!

Tasovaatimukset 10 vapaapudotushypyn aikana (Australian tapa)

1. Kaksi varjon aukaisuharjoitusta (käden vienti aukaisukahvalle).

2. Varjon aukaisuharjoitus, tarvittaessa jalkojen asennon korjaus hyppymestarin (HM) käsimerkkien perusteella, 90 asteen käännös.

3. Sama kuin edellä. Toinen (tai molemmat) HM päästää otteensa irti.

4. Mukana vain yksi HM, joka päästää otteen irti exitin jälkeen ja siirtyy oppilaan etupuolelle. Oppilaan tehtävänä pitää asento stabiilina ja naama kohti HM:ia.

5. HM siirtyy jälleen oppilaan etupuolelle, joka suorittaa 360 asteen käännöksen, liukuu eteenpäin ja ”telakoituu” hetkeksi HM:iin tarttumalla tätä käsistä.

6. Edellisen toisto.

7. Takaperinvoltti ja tracking

8. Nopea ja hidas putoaminen ja tracking

9.-10. Sisältää kaksi soolohyppyä. Ensimmäinen on harjoitus jälkimmäistä varten, hyppykorkeus 3 km, jossa mahdollisimman stabiili exit, jotta varjon voisi avata heti exitin jälkeen. Toinen hyppy kilometristä, jolloin varjo avataan heti. Ideana harjoitella esim. hätätilannetta varten, jossa koneesta pitää poistua matalalla ja lisäksi saa tuntumaa siihen, miten eri tavalla varjo aukeaa kun vauhti vasta alkaa kiihtyä.

Piece of cake, eh?

Sanastoa (hyvä opetella jo etukäteen)

AFF = Accelerated freefall eli NOVA eli nopeutettu vapaapudotus (kurssimuoto)

Static line = Pakkolaukaisin (Naru, joka automaattisesti vetää varjon auki heti exitin jälkeen. Käytetään usein sotilashypyissä. Myös kurssimuoto)

Exit = Hyppy ulos koneesta / kallionkielekkeeltä jne.

Jumpmaster, JM = Hyppymestari, kouluttaja

Dropzone, DZ = Alue, jolla hyppytoimintaa tapahtuu

DZSO = DZ Safety Officer, turvallisuusvastaava
S&TA = Safety & Training Advisor, turvallisuus- ja koulutusvastaava

Chief Instructor CI = DZ:n/kerhon pääjehu

Base jump = Kiinteiltä alustoilta hyppääminen (Building, Antenna, Span, Earth)

Stall = Sakata/sakkaus. Ilmailutermi, johon kannattaa tutustua paremmin vaikka Wikipediasta. Lyhyesti: pitkän ja voimakkaan jarrutuksen seurauksena syntynyt tila, jossa varjo menettää kannattelukykyänsä (ei hyvä juttu).

Steer = Ohjata / suunnata / kääntyä

Flare = Jarruttaa

Fun jump = Huvihyppy, tee mitä lystäät

Swooping = Maan pintaa pitkin liitäminen. Siisti tapa laskeutua.

Tracking = Tehokas etäisyydenotto muodostelmasta/kallionkielekkeeltä tms. (mahdollisimman paljon vaakasiirtymää mahdollisimman pienellä putoamismatkalla).

Terminal velocity = Loppunopeus (maksiminopeus, jolla kappale putoaa maan vetovoiman takia, ilmanvastuksen jarruttaessa. Ihmisellä mahallaan noin 200 km/h ja pääedellä pudotessa noin 300 km/h)

Flat, belly-to-ground = Perinteinen maha maata kohti -asento (suuri ilmanvastus)
Headdown = Pää alaspäin putoaminen (pieni ilmanvastus)
Sitting = Istuma-asennossa putoaminen (pieni ilmanvastus)
Freeflying = Termillä viitataan pienen ilmanvastuksen asentoihin, joissa putoamisnopeus on suuri. Verrattuna flattina putoamiseen tulee hyppääjän tietää muutamia lisäturvallisuusohjeita, ja mm. kaikkia varusteita (kuten oppilaskamoja) ei ole suunniteltu freeflyingiin.

Hop 'n pop = Varjo avataan lähes heti exitin jälkeen. Hyppykorkeus yleensä matala.

Relative Work RW / Formation Skydive FS =Useamman hyppääjän tekemä muodostelmahyppy

Sub-terminal velocity = Nopeus ennen loppunopeuden saavuttamista (<200 km/h), vaikuttaa mm. varjon avautumiseen ja tuntumaan pudotessa.

Canopy = Kupu eli varjo

Boogie = Muutaman päivän mittainen leiri jollakin dropzonella, jonne yleensä tulee osallistujia oman kerhon ulkopuoleltakin.

Rig = Laskuvarjoreppu

Altimeter, ”Alti” = Korkeusmittari
Toggles = Ohjainlenkit

Pilot chute = Apuvarjo (heitetään ilmaan, vetää päävarjon repusta)

Main canopy = Päävarjo

Reserve canopy = Varavarjo

Fly downwind / with the wind = Myötätuuleen

Be downwind = Olla tuulen alapuolella

Be upwind = Olla tuulen yläpuolella

Fly across the wind = Sivutuuleen

Fly into the wind / against the wind = Vastatuuleen

Emergency procedures = Varavarjotoimenpiteet (päävarjon irtipäästö ja varavarjon aukaisu)

Reserve static line, RSL = Varavarjon pakkolaukaisuhihna, joka simppelisti sanoen yhdistää päävarjon varavarjoon. Mikäli päävarjo päästetään irti, se vetää RSL:n avulla varavarjon perässään ulos repusta.

Automatic activation device, AAD = Automaattinen varavarjon laukaisin. Mittaa ilmanpaineen muutosta, eli jos hyppääjä on yhä vapaapudotuksessa ennaltamäärätyssä korkeudessa, AAD avaa varavarjon. Yleisin merkki: Cypres)

Päätit siis tehdä omatoimimatkan jonnekinpäin maailmaa?

Hienoa! Matka vaatii varmasti paljon säätämistä ilman tätä infopakettiakin, mutta onkin sitten onnistuessaan suuri voitto ja varmasti antoisa elämys. Ota harkitsemaasi kerhoon etukäteen yhteyttä. Kokemusrikasta ja turvallista reissua!

Haluaisit siis liittyä suomalaisten invaasioon Skydive Cityyn ensi talvena?

Erinomainen ajatus, tervetuloa messiin! Suosittelen hyvissä ajoin ottaman yhteyttä esim. Suomen Laskuvarjokerhoon, tai voit myös tehdä itsellesi profiilin Paraportaaliin ja etsiä sieltä lisätietoa. Sinulla ei siis tarvitse olla minkäänlaista aiempaa kokemusta lajista. Ja todennäköisesti et ole ainoa täysin noviisi mukana matkassa. Seuraavassa pieni kooste Skydive Citystä ja sen mahdollisuuksista, mikä auttanee budjetin laatimisessa otit sitten osaa suomalaisten kimppareissuun tai jos olet menossa muulloin paikalle. Invaasion aikana mahdolliset hotellivaraukset yms. kannattanee tehdä yhteisesti muun porukan kanssa.

Skydive Cityn sesonkiaika on suurin piirtein loka-marraskuusta huhtikuun alkuun, ja se on silloin place to be. Hyppyseuraa ja kavereita on helppo löytää. Noiden kuukausien ulkopuolella kesä on kuumimmillaan, ja dropzonella oleilu melko tukalaa, eikä se silloin ole aukikaan viikon jokaisena päivänä, joten pääasiassa jengi hyppää muualla.

1. Majoitus

QUALITY INN –HOTELLI. Single room noin 60$ yöltä (skydiver-ale).

Laskuvarjohyppääjien suosima viihtyisä hotelli Zephyrhillssin keskustassa. Ajomatka dropzonelle 10 minuuttia ilman ruuhkaa. Välimatka on kuitenkin sellainen, ettei sitä järkevä ihminen kävele, eikä myöskään kamojen kanssa pyöräile. Tarvitset siis auton. Tilavissa huoneissa on ilmastointi, tv, langaton netti, jääkaappi ja mikro. Aamupala kuuluu hintaa. Pyykinpesu hoituu front deskin kautta. Henkilökunta maailman mukavinta. Vieressä Golden Corral –buffetrafla, josta saa myös kätevästi take awayna safkan messiin jonottamatta. Uima-allas ja kuntoiluhuonekin löytyvät, mutta ne eivät harmi kyllä ole oikein mistään kotoisin. Taksi dropzonelta hotellille 10,5 dollaria per suunta.

TRAILERI DROPZONELLA. Noin 40$ yöltä. Voidaan jakaa 1-3 henkilön kanssa.

Et välttämättä tarvitse omaa autoa, mutta sellainen on hyvä olla tai jakaa jonkun kanssa kauppareissuja ja Orlandon tai Tampan huvipuistokeikkoja varten. Trailerit (eli asuntoauto/vaunu) ovat kysyttyä kamaa, joten saatavuus on heikko jos olet liikkeellä myöhässä. Voit myös vuokrata tai vaikka ostaa trailerin tai tilavan auton muualta, ja ajaa sen sitten dropzonelle.

TELTTAMAJOITUS DROPZONELLA. Ilmainen.

Monet ihmiset asuvat teltoissa, pitkiäkin aikoja. Et varmasti siis ole ainoa joka niin tekee. Loistava keino säästää rahaa ja kasvattaa partiotaitoja. Joudut todennäköisesti ostamaan teltan, sekä tarvitset myös lämpimän makuualustan ja –pussin (tai paljon Walmartin peittoja), sillä jopa Floridan yöt ovat etenkin talviaikaan kylmät hengailla ulkona. Aamulla tietysti aurinko saattaa tuoda telttaan saunatunnelman, joten pystytä pirttisi varjoon. Kamojen säilytys riskialtista, auton hankinta yksi ratkaisu siihen. Luonnollisesti pystyt säilyttämään vain kuivamuonaa.

2. Fasiliteetit

Kioski, josta saa kaikkea aamupalasta lounaaseen ja virvokkeisiin, hinta huokea (leipä 3$, kanasalaatti 5,5$). Baari, josta päivän päätteeksi hyppybisset (2,5-3,5$). Sisätiloissa myös biljardipöytä, esiintymislava ja tanssilattia. Useita sisävessoja ja suihkuja, joissa kuuma vesi. Luokkahuoneet ja videoidenkatselutilat. Nettihuone, jossa kolme konetta vapaassa käytössä. Alueella myös wlan. Iso hengailuveranta. Parkkipaikka. Traileri- ja telttakentät. Muutama halli, joissa säilytetään lentokoneita, pakataan varjoja ja treenataan kuivaharjoitteluna hyppyjä. Maksullinen pakkausteltta. Laskuvarjokamakauppa.

3. Auton vuokraus

Enterprisella Zephyrhillsseillä on -10% skydiver-ale. Alimpaan hintaluokkaan kuuluvan auton saa noin 200-250$ per viikko, mutta jos tarvitset kolarivakuutuksen autolle ja kolmannelle osapuolelle, hinta tuplaantuu.

4. Miten päästä sinne?

Finnair lentää tätä kirjoittaessa Miamiin ja New Yorkiin, josta ensimmäinen on lähempänä. Noista jatkolennot joko Tampaan tai Orlandoon, joista etukäteen pyydettynä joku dropzonen työntekijöistä voi tulla noutamaan (noin 80$). Autonkin voi vuokrata ja ajaa välimatkat sillä, GPS suositeltava ainakin aluksi. Myös alueella toimivia shuttle bus –firmoja voi käyttää (hinta samaa luokkaa eli noin 80$). Jenkkilässä kaikilla on oma auto, maa on rakennettu toimimaan niin. Mitään huokeahintaisia busseja ei kylien välillä liiku ja junien kanssa on vähän sama juttu.

5. Muut aktiviteetit
Zephyrhillsseillä ei paljon muuta tekemistä ole, mutta toisaalta hyvinä päivinä dropzonella hengataan aamusta iltaan. 10min ajomatkan päässä on kohtalaisen hyvä kuntosali Local Gym. Tampan Clearwater beach on lähimpiä isoja hiekkarantoja. Kun kelit ovat tuuliset tai kun pidetään välipäiviä, on lähiseuduilla noin tunnin ajomatkan päässä tuhottomasti näkemistä: Busch Gardens, Wet 'n Wild, Universal Studios, Kennedy Space Center, Disney World jne. Edullisia merkkivaatteita löytyy Orlannon Outlet storeista.

Viimeisin päivitys tehty 14.4.2012. Jos tästä oppaasta oli sinulle apua, tai jos herää kysymyksiä, jätä palautetta kommentteihin!